Luomisen tuskaa
No niin, olin jo hyvän matkaa ehtinyt kirjoittaa uutta tekstiäni joka pureutui edellisen tekstini aiheuttamaan kuohuntaan, mutta päädyin tallentamaan kyseisen tekstin myöhempää ajankohtaa varten ja keskittymällä nyt kuitenkin tässä osiossa lajiryhmiin ja niiden valintaan, työhön moottoriurheilun parissa ja heidän rooliinsa.
Miksi?
Mikä ihmeen lajiryhmä
No mitä tämä lajiryhmä nyt sitten tekee, missä se toimii ja mikä sen rooli on? Niin, no halukkaat voivat käydä tätä asiaa AKK:n sivuilta enempikin opiskelemassa, mutta lyhykäisyydessään muotoilisin tämän itse näin: kuuntelee sitä kenttää, katselee sitä kenttää, suunnittelee parannuksia, muutoksia ja tulevaisuutta. Tekee harrastamisesta reilua, pureutuu ongelmakohtiin ja esittelee näitä muutos/parannus ehdotuksia sitten AKK:n hallitukselle jossa asioista sitten päätetään. Lajiryhmiä on useita, näihin kannattaa käydä tutustumassa AKK:n sivuilla, onhan se niin ettei nyt jokkiksen työryhmä tee muutosehdotuksia koskien rata-autoilua jne. Eli kuta kuinkin niin että jokaisella lajilla omansa, muttei kuitenkaan, kaikilla tätä ei kuitenkaan ole. Mutta siihen en nyt pureudu, rata-ajolla on ja siihen paneudumme nyt.
Haku lajiryhmään sulkeutuu
Tämän kuun viimeinen päivä täytyy jättää hakemus jos aikoo ensivuonna olla lajiryhmässä, AKK:n sivuilla on tätä varten hakemuspohja johon sitten liitetään vapaamuotoinen hakemus jatkoksi. Lajiryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja tekee esityksensä AKK:n hallitukselle! Tämähän kuullostaa hienolta, ne työmyyrät jotka ovat siellä kentällä, tuntevat ja tietävät lajin, sen haasteet ja hienoudet, he kirjaavat sitten paperille mitä muutoksia mahdollisesti olisi toiveissa. No mitä minä tiedän tästä "työstä"... No aika rajallisesti toki, ymmärrän idean ja tiedän että tämä on se järkevin tapa varmasti lajiamme edistää, eihän AKK:lla millään riittäisi eväät yksin olla tietoinen kaikesta moottoriurheilusta mitä maassamme tapahtuu.
Negatiivisuus ruokkimassa hyvää
No niin, sittenpä taas käännähdän negatiivisuuteen. Joku maininnutkin tässä taannoin ettei negatiivisuus ruoki mitään. Omasta näkökulmastani jos emme puhu negatiivisia asioita ääneen ei myöskään muutosta voi tapahtua. Ajatellaanpa nyt niin että jokainen taputtaa selkään: Hyvin meni tai sulkee suunsa... Eikö viesti silloin ole että homma meni puikkoihin, tehdään jatkossakin näin. Kyllä minun mielestäni jos joku asia ei nyt mennyt halutulla tavalla, pitää meillä jokaisella olla sen verran ääntä suussamme että voimme oman kannan sanoa. En nyt tarkoita että se täytyy missään julkisessa tilaisuudessa alkaa parjaamismeiningillä tuomaan esille ja hakea samalla joukoksta itselle voimaa ja hakea tukea. Sitä tukea tuskin hirveämmin siitä joukosta kuitenkaan löytyy, vaan edelleen käännytään pois ja tukitaan suu, vaikka oltaisiin juuri oltu samaa mieltä nurkan takana. Mistä se sitten johtuu että pelko valtaa mielen. Kerron tästä pelosta myöhemmin lisää. Mutta niin se negatiivisuus ei ruoki mitään. Millä oppisimme siihen että negatiiviset palautteet eivät ole pahoja, ne pitäisi ottaa hyvänä? Silloin kuulemme ruohonjuuri tason ajatuksia, näemme tunteita jotka kertovat että tästä lajista vielä välitetään ja halua edistää asioita. Kyllä, niin suuri harmi kuin se onkin se negatiivinen palaute annetaan yleensä siinä kohtaa kun hihna katkeaa, tällöin myös ulosanti ei ole kaunista kuunneltavaa, palautteen laatu on ehkä todellakin kärjisteltyä, siltä puuttuu perustelut, aika ja paikka on väärä. Jos osaisimme tai uskaltaisimmes anoa asiat välittömästi tapahtuneen jälkeen tai kun hoksaamme minkä voisi tehdä paremminkin niin emmekö voisi kertoa näkemyksemme jo siinä kohtaa, niille ihmisille kenelle se kuuluu, asiallisesti ja perustellusti, naamatusten tai näin kirjoittamalla. Tällöin voisimme saada rakentavaa keskustelua aikaiseksi, tuoda omaa ja ehkä muidenkin näkemykset esille, ennen kaikkea perustella asia. Omasta mielestäni on turha huutaa ja kiljua, raivota ja melskata, haukkua ja hirnua jos ei ole valmis omaa kantaansa perustelemaan, keskustelemaan aiheesta, ottamaan muutkin näkökulmat huomioon, koska niin usein ei ollakkaan osattu ajatella asioita toisesta näkökulmasta.
Idästä ei näe länteen, eikä myöskään lännestä itään
Tämähän on sen lajityöryhmän kenttä, kierrellä kilpailuissa, kuunnella ja katsella. On sitten kyse kilpailijasta, katsojasta tai toimitsijasta tai kenestä hyvänsä. Omasta mielestäni tuo lajityöryhmä pitäisi kasata kaikista näistä, eri alan "ammattilaisista". Koska se on se porukka joka sitten vie näitä asioita sinne AKK:lle. Ensiarvoisen tärkeää on saada pöydälle kokonaiskuva miten mikäkin asia mitä AKK:lle ehdotetaan vaikuttaa mihinkin "sidosryhmään". Tässä kohtaa tarkoitan eri sidosryhmillä nyt niitä katsojia, kilpailijoita, toimitsijoita, järjestäjiä ym. Jos kasaamme tuon ryhmän liikaa itä painotteisesti, ei lännen näkymät sillon tule välttämättä idälle mieleenkään, ja kappas taas tehtiin päätös joka ei sitten länttä palvellutkaan. Ja ketä se syyttävä sormi sitten siinä tilanteessa näyttää? No luultavimmin niitä ketkä eivät ole lännessä käyneetkään ja eivät osanneet asiaa niinpäin ajatellakkaan.
Kokonaisuuksien ymmärtämistä
Sain viime viikolla blogiani koskien myös puhelun jossa kävimme läpi kokonaisuuksien hahmottamista ja kuinka suuri prosentti ihmisistä moiseen kykenee. Se onkin sitten ihan oma pelikenttänsä, ihmisiä kun on erillaisia, usein myöskin impulsiivisia, varsinkin kun kyse on itselle tärkeästä tai rakkaasta asiasta. ja tätähän moottoriurheilu meille monelle on. Silloin kiehahtaa ja kuohuu, tai sitten vain jäädytään. Nämä ovat tunteita jotka pitää antaa näkyä ja kuulua, mutta tottakai niilläkin on oma negatiivinen sävynsä. Tunteet kiehahtaa väärässsä paikassa väärään aikaan, tai jäädymme yhtälailla. No se on ihmisyyttä. Sellaisia me olemme, ja tulemme olemaan. Mutta ei se myöskään tarkoita että meidän täytyy muistaa nämä inhottavat tilanteet hautaan saakka, niille mitään tekemättä tai asioihin vaikuttamatta. Voimme pyytää anteeksi, tai kertoa mielipiteemme uudelleen tunteiden hieman laannuttua, mutta perustellen. Kaikilla ei ole kykyä hallita kokonaisuuksia eikä tarvitsekkaan olla. Mutta perusteluilla saamme usein painoarvoa omalle näkemykselle ja sitä kautta nekin ihmiset jotka eivät asioita ajattele kokonaisvaltaisesti ymmärtämään oman näkökulmamme. Ja saattavat hyvinkin ymmärtää kuohahtamisen tai jäätymisen hankalassa tilanteessa,
No moottoriurheiluhan on hirvittävän laaja kokonaisuus jota vain raapaisin edellisessä tekstissäni. Ja sen ymmärtäminen on vaikeaa ja hankalaa, jokaisella on joku näkemys miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla. Itse olen käyttänyt aikaa ymmärtääkseni AKK:n, lajiryhmien, valiokuntien, seurojen ym "sidosryhmien" kuulumista tähän kokonaisuuteen ja niiden jokaisen roolia tässä paletissa. Olen raapinut päätäni, ymmärtänyt ja ollut ymmärtämättä, tuskaillut ja oivaltanut. Jokaisessa järjestelmässähän on parantamisen varaa, kukaan meistä ei ole täydellinen emmekä luo täydellisyyttä, ainakaan ilman positiivisuutta ja negatiivisuutta.
Mietinnän paikka, minäkö?
Omasta mielestäni jokaisen pitäisi nyt vielä kun kerta kuun loppuun on muutama päivä miettiä kaikessa rauhassa mikä tahtotila itsellä vallitsee moottoriurheilua kohtaan? Kenellä on halua ja tahtoa ja kykyä ottaa negatiivisuuttakin kiitollisena vastaan, kuunnella ja ymmärtää, hallita kokonaisuuksia ja ennen kaikkea halua olla rakentamassa täydellisyyttä ymmäräen että sitä ei tulla koskaan saavuttamaan.
Olen tänään miettinyt tuota lajiryhmän roolia nyt ja tulevaisuudessa. Ensimmäinen ajatukseni on ollut kun tätä nurinaa ja natinaa olen kuunnellut ja itsekkin siihen sortunut, kuinka moni näistä ihmisistä on ottanut yhteyttä lajiryhmään ja tuonut julki niitä kiukkujaan rakentavasti perustellen? No tätähän minä en myöskään mistään tietää saa, mutta liian harvoin olen myöskään kuullut asiasta puhuttavan, että kukaan olisi maininnutkaan ottavansa yhteyttä lajiryhmään. Liekkö sitten sitäkään ei uskalleta sanoa ääneen ja tehdään suljettujen ovien takana. Se on sekin osa sitä pelkoa, josta myöhemmin lisää. Mutta eikö tässä kohtaa voisi löytyä sitä selkärankaa että siellä oman sidosryhmän sisällä keskusteltaisiin tästä aiheesta, myönnettäsiin että ollaan natisemassa ja ruikuttamassa ihan julkisesti ja haettaisiin sitten sitä joukkovoimaa, yhdenmukaisia näkemyksiä, ja sitten otettaisiin yhteyttä lajiryhmään. Yksi huutamassa salassa muilta ei varmasti sekään johda mihinkään yhtään sen enempää kuin ruikutus siellä nurkan takana ja etupihan selkääntaputus.
Nyt jokainen joka siellä sohvallaan tai missä ikinä päiväänsä tätä lukiessaan kuluttaa miettimään miten yhdessä tehdään ja yhdessä rakennetaan. Ei tarvitse ymmärtää kokonaisuutta vaan tuoda perustellusti ne omat näkemyksensä esille ja alkaa sitä kautta vaikuttamaan asioihin. Ei ole missään sääntökirjassa mainittu etteikö asiallisesti oman näkemyksensä ilmaisevalle ihmiselle olisi tilaa ja kun saamme AKK: hallituksen valitsemaan riittävän hyvän porukan lajiryhmään laajalla skaalalla, niin olemme taas askeleen lähempänä täydellisyyttä. Asioiden on vaan muututtava pala kerrallaan mutta mitään ei muutu jos ne kenen asioista päätetään ei ole valmiita asioiden eteen myöskään vaivaa näkemään.
Pelon ilmapiiri ei ruoki mitään
Sitten se pelko, tähän en tällä kertaa paneudu ihan hirvittävästi miksi näin on että pelkäämme, mutta yksi asia on avautunut itselle edellisen tekstin jälkeen: pelkäämme AKK:ta ja niitä "leirejä". AKK on suuri ja mahtava, vaan eipä sekään mikään ylijumala ole joka voi ketään tuomita ainakaan siitä että joku haluaa avata keskustelua tai muuttaa asioita, ei todellakaan, siksihän meillä on esim nämä lajityöryhmät, nehän niitä muutoksia ajaa eteenpäin. Sain huomata että palautteen antaminen edellisestä tekstistäni oli myös tätä "salaista" suurilta osin. Sain puheluita joissa kiiteltiin että otin asioita esille, mutta samaan hengenvetoon todettiin ettei tekstiäni uskallettu jakaa tai siitä ei sosiaalisessa mediassa uskallettu tykätä, jotta kukaan ei vaan leimaa ketään mihinkään "leiriin"! Tiedoksi kaikille blogiani lukeville, lukijana tai ajatuksiini yhtymällä tai niistä suuttuvilla ei ole mitään kytköstä mihinkään leiriin, ketään ei pakoteta alleviivaamaan kaikkia näkemyksiäni, nehän on edelleen minun omiani. En minäkään kuulu mihinkään leiriin. Joo olen kritisoinut AKK:ta, ja tulen kritisoimaankin, mutta niiinkuin jo edellisessä tekstissäni totesin, tehdään siellä myös paljon, paljon hyvääkin. Kritisoin myös eri sarjoja, eri sidosryhmiä sekä eri luokkia, mutta kritiikkini seassa on rakkaus lajia kohtaan ja halu yrittää ymmärtää ja saada niidenkin silmiä avattua mitä täällä kaiken takana oikeasti tapahtuu. Ainoa leiri mihin minä kuulun on se leiri jossa on moottoriurheilua rakastavia ihmisiä, ja siihen leiriin kuuluu muuten iso määrä ihmisiä. Mutta osaltaan tähän toki olin varautunutkin, mutta miksi me tätä pelkäämme? Edelleen painotan että olemme yhdessä tekemässä ja luomassa suomen rata-autoilua ja muutakin moottoriurheilua. Tällöin meidän myös pitää yhdessä jakaa mielipiteet, positiiviset ja negatiiviset. En väitä että minun tekstini olisi ainoa näkökanta ja absoluuttinen totuus, ei todellakaan ole! Monesti tätäkin tekstiä kirjoittaessani huomaan ajattelevani asiaa uudelleen ja tekeväni oivalluksia joita en ollut aiemmin huomannut, soimannut jopa itseäni että olempa ollut hölmö. Ja tulen olemaankin! Mutta ei meidän pidä pelätä mitään jaottelua, vaan todellakin ottaa niitä palasia ja alkaa yhdessä kasaamaan rakasta harrastusta ilman niitä leirejä, saman katon allahan tässä kuitenkin tanssitaan? Eikö?
Lähdetkö tanssimaan?
Ja siellä tansseissahan on lavalla tilaa, nyt haetaan sinne sitä orkesteria kenen tahtiin sitten humpataan ja kenelle ne tahtipuikot annetaan, kenelle me niitä biisi valintoja esitetään! Onkohan millainen kattaus jatkossa, sen tämä syksy näyttää, mutta toivottavasti sain juuri sinut aktivoitumaan ja hakemaan lajiryhmään! Katsotaan sitten miten se kattojärjestö asian näkee ja ketä sinne valitsee, mutta jo hakemus on taas askel eteenpäin! Yritystä pitää olla!
Näkemisiin ja kuulemisiin :)
PS:edelleen minä odotan sitä tiedotetta, tämähän on kuin operaattorien asiakaspalvelussa: Olette jonossa, vielä hetki olkaa hyvä!
-Satu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti